Roosa

Koska olen laiska kakkiainen, en jaksa kirjoittaa nyt(kään) mitään. Tarjoan kuitenkin tämän säkenöivän hipsterivideotaidepläjäyksen kaikille kiinnostuneille. Olkaapa hyvät:

ps. Bitte schön Roosa!

Stefan

Hellurei! Elossa ollaan, blogiin kirjottaminen on vähän jotenkin jäänyt, mutta yritetään taas. Olen mm. käynyt kaksi kertaa Berliinissä. Ekalla kerralla oltiin ERASMUS-porukan kanssa ja tutustuttiin muun muassa Saksan valtiopäivätaloon (hieno) ja Berliinin yöelämään (iso Kännäri, tosin ei edes yritetty mihinkään ns. trendikkääseen clubiin sisälle, harmi.) Lisäksi olen muun muassa näyttänyt ulkomaaneläville miten Suomessa vietetään vappua (railakkaasti). Parhaat juhlat oli kuitenkin yhden liettualaisen pojan synttärit, joilta kotiuduttiin Mäkkärin aamupalan kautta klo 8.40 aamulla. Good times. Juhlia siis riittää.

Tämän blogikirjoituksen aihe on kuitenkin, kuten otsikko jo kertoo, Stefan. Stefan opettaa miulle joka torstai saksaa. Stefan ei ole kuitenkaan aivan perinteisin saksalainen sillä:
a.) Stefanilla on huumorintajua enemmän kuin huoneellisella suomalaisia koomikoita (köh köh),
b.) Stefan ei välitä säännöistä, aikatauluista eikä muustakaan turhanpäiväisestä pönötyksestä ja
c.) Stefan kutsuu meitä ystävikseen, eikä teitittele. Kuten joku saattaa tietää, Saksassa tosi läheiset työkaveritkin saattaa teititellä toisiaan vuosikaudet, ennen kuin yhteisesti sovitaan, että on sopiva hetki alkaa kutsua toista etunimellä. Kun menen kauppaan, miuta teititellään. Suomalaisesta se tuntuu vanhanaikaiselta ja todella typerältä. Mutta niin, Stefan on meille Stefan.

Stefanin opetusmetodeihin kuuluu muun muassa se, että käytämme puolet opetusajasta päivän puheenaiheiden käsittelyyn. Keskustelemme muun muassa Angela Merkelin viimeaikaisista älynväläyksistä tai siitä, mitä helatorstaina Saksassa tehdään (vastaus: juhlitaan). Stefan ei anna kotiläksyjä, vaan mahdollisuuden tehdä kotona tehtäviä, jotka sitten tarkastetaan, jos joku on ne tehnyt. Useimmiten kukaan ei kuitenkaan tee mitään... Keskustelun lomassa Stefan saattaa kääriä sätkää ja nauraa meiän hölmöille jutuille. Puhumiseen kannustetaan, kunhan aiheessa joten kuten pysytään ja kieli pysyy saksana. Stefanin opetusmetodit eivät välttämättä ole ne kaikkein tehokkaimmat, mutta tunneille menee mielellään ja siellä on poikkeuksetta aina mukavaa. Kuka olisi uskonut, että saksantunnit tulee jossain vaiheessa olemaan miun viikon kohokohta. Sekopäistä.

Tänä viikonloppuna matkaamme ERASMUS-porukan kanssa Rügenin saarelle Binziin, joka on saksalaisten suosima merenrantakohde. Mie aion tällä reissulla heittää talviturkin! Katotaan kuinka käy. Tiedossa on myös tässä kuussa matka Rostockiin ja jotain pippaloita.

 Eipä miulla muuta, näkymisiin!

Akkulturaarion vaiheet

Terve!

Pääsiäinen meni matkustellessa ensin Müncheniin ja sieltä sitten Itävallan puolelle Salzburgiin. Näin mm. Alpit, joten sen voi vetää yli elämän to do -listalta. Oli jännää, kivaa ja myös hieman sydämentykytyksiä aiheuttavaa matkaseuruetta vaivanneen ajoittaisen huonon tuurin vuoksi. Yhtä kaikki, oli ihan huippu ja ennen kaikkea erilainen pääsiäinen.

Asiaan täysin liittymättömästi: olen huomannut, että olen edennyt uuteen kulttuuriin sulautumisprosessissa siihen vaiheeseen, että randomit asiat alkaa ärsyttää. Näin suomalaisena en voi muun muassa käsittää, miksi vessan hanasta tulee vain kylmää vettä ja miksi ihmiset kuuntelevat musiikkia ulkona ilman kuulokkeita, jolloin kaikki muutkin joutuvat kärsimään kyseisen yksilön järkyttävän huonosta musiikkimausta. (Oma musiikkimakunihan on ylivoimaisesti se kaikkein parhain ikinä ever, ettäs tiiätte.)

Asiaan löyhästi liittyen, katukuvassa erityisesti täällä Schönwaldessa (lue ghetossa) nousee päällimäisenä esille nuorison käyttäytyminen. On ihan OK, että alle kouluikäiset lapset kirmaa yksinään yömyöhään mekastaen ja remuten ilman valvontaa. Teini-ikäiset kokoontuvat puistoihin juomaan kaljaa, polttelemaan ja mesoamaan. Luonnollisesti kaljapullot rikotaan tämän jälkeen asfaltiin, joten aamuinen pyöräretki yliopistolle on yhtä supersuurpujottelua. Nuorilta tuntuu täällä puuttuvan auktoriteettipelko. Joku voisi myös sanoa, että käytöstavat... Ehkäpä Itä-Saksan autoritäärisen hallinnon kanssa kasvaneet nykypäivän vanhemmat sallivat nyt "vapaassa maailmassa" kasvavilta Jani-Pettereiltään kaiken, mene ja tiedä. Ehkä näkemystäni saksalaisesta nuorisosta vääristää asuttamani kaupunginosa.


Muista asioista sen verran, että nyt on menossa luentojen toinen viikko. Luennot vastaavat pitkälti suomalaisia vastaavia, joten yliopisto-opiskelun suhteen ei ole minkäänlaista kulttuurishokkia tullut. Kaikki byrokratia on niin ikään nyt toivottavasti takana päin, joten pääsen keskittymään oleelliseen eli opiskelijaelämään. Viikonloppuna on tiedossa matka Stralsundiin ja ensi viikon viikonloppuna suuntana on Berliini. Tälläistä tällä erää.

Bis gleich!

Kirjeitä Lappeenrannasta

"Olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikkia muita värejä.

Mutta hohtava meri on vaarallisin nähdä.

Se herättää ja saa janoamaan tulevia seikkailuja,

mikä on tapahtunut sadussa,
tapahtuu minullekin!"
-Edith Södergran-

Byrokratiasta, suvaitsevaisuudesta ja vähän muustakin

Olen nyt virallisesti Greifswaldin kansalainen. Tällä viikolla kävin yhteensä kolmessa eri virastossa, jotta sain tämän "kansalaisuus"-asian toimitettua. Ensin minun piti ilmoittautua yliopistoon opiskelijaksi ja hakea samalla todiste siitä, että opiskelen yliopistossa. Sen jälkeen oli vuorossa kirjoittautuminen Greifswaldin kaupungin kansalaiseksi ja lopuksi piti vielä käydä ilmoittamassa jollekin muukalais/ulkomaalaisvirastolle olevani muukalainen/ulkomaalainen Saksassa. Se siitä EU:n kansalaisuuden eduista... Saksalaiset rakastavat byrokratiaa ja tuntuu, että joka asiaan tarvitaan oma Tante, joka kumileimasimellaan antaa sinulle luvan olla juuri täällä ja juuri sinä. Tässä olisi ehkä ratkaisu Suomen työttömyysongelmaan? Kävin myös avaamassa saksalaisen pankkitilin, joka oli oma luku sinänsä. Sanotaan vaikka, että asiakaspalvelu ei ole Saksassa edes Suomen luokkaa. Olkaa toisin sanoen tyytyväisiä hieman kuivahkoihin kauppatäteihin siellä koti-Suomessa, sillä täällä ainakin ulkomaalainen saa osakseen lähes avointa halveksuntaa. Tästä oivana aasinsiltana pääsenkin seuraavaan aiheeseen; suvaitsevaisuuteen.

Vaihtarit asustavat täällä yhteensä kolmessa eri opiskelija-asuntolassa tai dormissa. Toisilla on käynyt hyvä tuuri asumuksen suhteen, toisilla taasen ei. Itse asun kolmen hengen solussa, joka vastaa pitkälti suomalaista opiskelija-asumistapaa sillä erotuksella, että toinen kämppikseni on miespuolinen. Muutama Erasmuslainen asuu muutaman kilometrin päässä vähän vaatimattomammissa oloissa jopa yhdeksän hengen soluissa. He saattavat joutua vieläpä jakamaan huoneen jonkun toisen henkilön kanssa. Tällaiseen yhdeksän hengen soluun sijoittuu myös seuraava tsekkiläiseltä vaihto-oppilaalta kuulemani tarina, joka kertoo ehkä vähän siitä, missä tilanteessa täällä ollaan yhä ulkomaalaisuuden ja suvaitsevaisuuden suhteen. Viime torstaina pyöräilin yöllä tanskalaisen kaverini kanssa kotiin Pub crawlin jälkeen. Samana yönä tsekkiläisen vaihtaritytön asuttamassa talossa tapahtui kummia. Yhden vaihtaritytön huoneeseen oli tunkeutunut kolme mustiin huppuihin pukeutunutta saksalaista uus-natsia, jotka olivat suihkuttaneet tytön kasvoille jotain ainetta, jonka seurauksenä tyttö oli joutunut sairaalaan. Lievän kielimuurin vuoksi en ihan saanut selville, oliko suihkutettu aine maalia vai pippurisuihketta, mutta joka tapauksessa seuraukset olivat olleet melko lailla hirvittävät. Mietimme tanskalaisen vaihtarin kanssa omaa liikkumistamme sinä iltana ja tulimme siihen tulokseen, että olimme pyöräilleet kyseisen talon ohi sinä yönä. Sen havainnon jälkeen ei paljon enää naurattanut. Vaihtareilta on myös muun muassa ryöstetty tietokoneita ja muita elektronisia laitteita, joten huoneen ovea ei tällaisissa suurissa soluissa voi jättää lukitsematta edes silloin, kun itse on toimittamassa jotain asiaa esimerkiksi dormin keittiössä. Sanomatta on selvää, että tarinan kertonut vaihtarityttö oli järkyttynyt tapahtuneesta ja aidosti peloissaan omasta kohtalostaan. Itse onneksi sulaudun valtaväestöön ulkonäön puolesta melko hyvin, kunhan en erehdy avaamaan suutani...

Sitten vähän keveämpiin aiheisiin: Täällä on tälläkin hetkellä todella lämmin, lapset leikkivät pihoilla, narsissit kukkivat ja perjantaina olimme vaihtari- ja turoriporukalla Ryck-joen rannassa ottamassa aurinkoa ja rupattelemassa niitä näitä. Se iltapäivä oli melkolailla täydellinen. On hienoa havaita, kuinka hyvin ja ennen kaikkea nopeasti eri puolilta Eurooppaa tulevat ihmiset hitsautuvat yhteen. Kun valmista tukiverkkoa ei ole, tulee sen luomiseen nähdä ihan oikeasti vaivaa ja on pakotettu tutustumaan uusiin ihmisiin. Kun tämän vaivan näkee, se on valehtelematta aina sen arvoista. Olen myös havainnut itsessäni uusia piirteitä, sillä yllätyin siitä, etten olekaan perinteisen suomalainen eli hillitty tai hiljainen ihminen. Pub crawlilla aiheutimme tanskalaisen vaihtarin kanssa pahennusta olemalla mahdottoman äänekkäitä ja kertomalla todella huonoja juttuja jo ennen Crawlin varsinaista alkua. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Uskallan myös puhua jo saksaa myös saksalaisille, vaikka en sitä kovin hyvin osaakaan. Vaihto on toisin sanoen ollut jo nyt todella kasvattava kokemus, ja on sitä varmasti edelleen joka ikinen päivä. Ehkä Seppo Räty olikin väärässä.

Ensivaikutelmia

Saavuin Greifswaldiin eilen iltapäivällä noin yhdeksän tunnin matkustamisen jälkeen. Lensin aamulennolla ensin Berliiniin, josta sitten puksuttelin suomalaista metroa vastaavalla paikallisjunalla tänne Itämeren rannalle. Vastassa juna-asemalla oli tutorini, joka auliisti kuljetteli miuta ympäri kaupunkia ja esitteli miut todella monelle ihmiselle, joiden nimiä en todellakaan enää muista. Tänään aamupäivällä ohjelmassa oli saksan kielen tasokoe, joka toi mieleen lähinnä yläasteajat. Kirjoitin nokkelan kirjoitelman omasta kotimaastani, jossa kerroin muun muassa Suomen sijaitsevan Ruotsin ja Venäjän välissä ja että Joulupukki tulee Suomesta. Sanomattakin on selvää, että meikäläinen rankataan luultavasti maanantaina testituloksen perusteella aloittelijaryhmään. Tänään kävelin myös kaupungin keskustaan ja tutustuin naapurustooni, joka on...DDR-henkinen. Katsoppa vaikka:

Ernst-Thälmann-Ring: kotikatu, ei Pohjois-Korea.

Kotitaloni. Fråga inte mitä se Ernst Thälmann teki saadakseen kontolleen jotain näin hienoa.

Asun kaupunginosassa, joka on nimetty Schönwalde II:seksi (vapaasti suomennettuna Kaunismetsä 2). Tästä kaupunginosasta löytyvä kauneus on kuitenkin sanallasanoen kyseenalaista, sanoisinko hyvin kulmikasta, eikä täällä ole juurikaan metsää. Mukavaa on, että eri-ikäisiä ihmisiä asuu sulassa sovussa asuntokomplekseissa, eikä esimerkiksi opiskelijoita ole eristetty johonkin tiettyyn kaupunginosaan tai vain tiettyyn taloon. Täällä talon käsite on muutenkin vähän häilyvä, sillä DDR:n aikaisen rakentamiskulttuurin takia koko kortteli on usein yhtä samaa taloa. En edes osaa kuvitella, kuinka monta ihmistä esimerkiksi omassa talossani asuu.

Näkymä huoneen ikkunasta

Tänään illalla otin tavoitteekseni löytää ja kuvata jotain kaunista kaiken tämän laatikkomaisuuden vastapainoksi. Greifswaldin vanha kaupunki (ja matka sinne) tarjosi oivaa taustamateriaalia tämän mission suorittamiselle. Behold!

Einstein on aina jepa.

Köynnös alkaa jo vihertää, sillä lämpötila tänään oli 17 astetta.

Näkymä Ryck-joelle. Vanhan purjehtijan sydäntä lämmitti lukemattomat purjeveneet, jotka olivat tosin vielä talviteloilla. Kesällä olisi mukava päästä kokeilemaan myös Drachenbooteja eli lohikäärmeveneitä.

Polkupyöriä on täällä jos jonkinmoisia ja niillä ajaa kaikenlaiset ihmiset, ei näin ollen vain köyhät opiskelijat. Oma polkupyörä on vielä hakusessa.

Torinäkymä

DDR-kolossin kauniit koristeet, kröhöm...

Tässä kaikki tällä kertaa. Palaan asiaan varmaan taas melko pian tai sitten en. Tschüss!

Hallo

Tämän blogin tarkoituksena on toimia noin nelikuukautisen opiskelijavaihdon ajan päiväkirjana ja yhteydenpitovälineenä kotiin jääneiden kanssa. Mitään takeita ei ole (eikä niitä myöskään anneta) blogin päivittämistahdista. Tavoitteena on kuitenkin kertoilla elon ylä- ja alamäistä tuossa hapankaalin ja bratwurstin luvatussa maassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Saatanpa innostua lisäilemään myös kuvamateriaalia tai muuta sisältöä vaihtoon liittyen.

Willkommen!