Stefan

Hellurei! Elossa ollaan, blogiin kirjottaminen on vähän jotenkin jäänyt, mutta yritetään taas. Olen mm. käynyt kaksi kertaa Berliinissä. Ekalla kerralla oltiin ERASMUS-porukan kanssa ja tutustuttiin muun muassa Saksan valtiopäivätaloon (hieno) ja Berliinin yöelämään (iso Kännäri, tosin ei edes yritetty mihinkään ns. trendikkääseen clubiin sisälle, harmi.) Lisäksi olen muun muassa näyttänyt ulkomaaneläville miten Suomessa vietetään vappua (railakkaasti). Parhaat juhlat oli kuitenkin yhden liettualaisen pojan synttärit, joilta kotiuduttiin Mäkkärin aamupalan kautta klo 8.40 aamulla. Good times. Juhlia siis riittää.

Tämän blogikirjoituksen aihe on kuitenkin, kuten otsikko jo kertoo, Stefan. Stefan opettaa miulle joka torstai saksaa. Stefan ei ole kuitenkaan aivan perinteisin saksalainen sillä:
a.) Stefanilla on huumorintajua enemmän kuin huoneellisella suomalaisia koomikoita (köh köh),
b.) Stefan ei välitä säännöistä, aikatauluista eikä muustakaan turhanpäiväisestä pönötyksestä ja
c.) Stefan kutsuu meitä ystävikseen, eikä teitittele. Kuten joku saattaa tietää, Saksassa tosi läheiset työkaveritkin saattaa teititellä toisiaan vuosikaudet, ennen kuin yhteisesti sovitaan, että on sopiva hetki alkaa kutsua toista etunimellä. Kun menen kauppaan, miuta teititellään. Suomalaisesta se tuntuu vanhanaikaiselta ja todella typerältä. Mutta niin, Stefan on meille Stefan.

Stefanin opetusmetodeihin kuuluu muun muassa se, että käytämme puolet opetusajasta päivän puheenaiheiden käsittelyyn. Keskustelemme muun muassa Angela Merkelin viimeaikaisista älynväläyksistä tai siitä, mitä helatorstaina Saksassa tehdään (vastaus: juhlitaan). Stefan ei anna kotiläksyjä, vaan mahdollisuuden tehdä kotona tehtäviä, jotka sitten tarkastetaan, jos joku on ne tehnyt. Useimmiten kukaan ei kuitenkaan tee mitään... Keskustelun lomassa Stefan saattaa kääriä sätkää ja nauraa meiän hölmöille jutuille. Puhumiseen kannustetaan, kunhan aiheessa joten kuten pysytään ja kieli pysyy saksana. Stefanin opetusmetodit eivät välttämättä ole ne kaikkein tehokkaimmat, mutta tunneille menee mielellään ja siellä on poikkeuksetta aina mukavaa. Kuka olisi uskonut, että saksantunnit tulee jossain vaiheessa olemaan miun viikon kohokohta. Sekopäistä.

Tänä viikonloppuna matkaamme ERASMUS-porukan kanssa Rügenin saarelle Binziin, joka on saksalaisten suosima merenrantakohde. Mie aion tällä reissulla heittää talviturkin! Katotaan kuinka käy. Tiedossa on myös tässä kuussa matka Rostockiin ja jotain pippaloita.

 Eipä miulla muuta, näkymisiin!