Ensivaikutelmia

Saavuin Greifswaldiin eilen iltapäivällä noin yhdeksän tunnin matkustamisen jälkeen. Lensin aamulennolla ensin Berliiniin, josta sitten puksuttelin suomalaista metroa vastaavalla paikallisjunalla tänne Itämeren rannalle. Vastassa juna-asemalla oli tutorini, joka auliisti kuljetteli miuta ympäri kaupunkia ja esitteli miut todella monelle ihmiselle, joiden nimiä en todellakaan enää muista. Tänään aamupäivällä ohjelmassa oli saksan kielen tasokoe, joka toi mieleen lähinnä yläasteajat. Kirjoitin nokkelan kirjoitelman omasta kotimaastani, jossa kerroin muun muassa Suomen sijaitsevan Ruotsin ja Venäjän välissä ja että Joulupukki tulee Suomesta. Sanomattakin on selvää, että meikäläinen rankataan luultavasti maanantaina testituloksen perusteella aloittelijaryhmään. Tänään kävelin myös kaupungin keskustaan ja tutustuin naapurustooni, joka on...DDR-henkinen. Katsoppa vaikka:

Ernst-Thälmann-Ring: kotikatu, ei Pohjois-Korea.

Kotitaloni. Fråga inte mitä se Ernst Thälmann teki saadakseen kontolleen jotain näin hienoa.

Asun kaupunginosassa, joka on nimetty Schönwalde II:seksi (vapaasti suomennettuna Kaunismetsä 2). Tästä kaupunginosasta löytyvä kauneus on kuitenkin sanallasanoen kyseenalaista, sanoisinko hyvin kulmikasta, eikä täällä ole juurikaan metsää. Mukavaa on, että eri-ikäisiä ihmisiä asuu sulassa sovussa asuntokomplekseissa, eikä esimerkiksi opiskelijoita ole eristetty johonkin tiettyyn kaupunginosaan tai vain tiettyyn taloon. Täällä talon käsite on muutenkin vähän häilyvä, sillä DDR:n aikaisen rakentamiskulttuurin takia koko kortteli on usein yhtä samaa taloa. En edes osaa kuvitella, kuinka monta ihmistä esimerkiksi omassa talossani asuu.

Näkymä huoneen ikkunasta

Tänään illalla otin tavoitteekseni löytää ja kuvata jotain kaunista kaiken tämän laatikkomaisuuden vastapainoksi. Greifswaldin vanha kaupunki (ja matka sinne) tarjosi oivaa taustamateriaalia tämän mission suorittamiselle. Behold!

Einstein on aina jepa.

Köynnös alkaa jo vihertää, sillä lämpötila tänään oli 17 astetta.

Näkymä Ryck-joelle. Vanhan purjehtijan sydäntä lämmitti lukemattomat purjeveneet, jotka olivat tosin vielä talviteloilla. Kesällä olisi mukava päästä kokeilemaan myös Drachenbooteja eli lohikäärmeveneitä.

Polkupyöriä on täällä jos jonkinmoisia ja niillä ajaa kaikenlaiset ihmiset, ei näin ollen vain köyhät opiskelijat. Oma polkupyörä on vielä hakusessa.

Torinäkymä

DDR-kolossin kauniit koristeet, kröhöm...

Tässä kaikki tällä kertaa. Palaan asiaan varmaan taas melko pian tai sitten en. Tschüss!